Vuokrasopimustyypit – toistaiseksi voimassa oleva ja määräaikainen

Vuokrasopimukset ovat olennainen osa vuokrasuhteita, ja niiden tyypit vaikuttavat sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Suomessa vuokrasopimukset voidaan jakaa pääasiassa kahteen tyyppiin: toistaiseksi voimassa oleviin ja määräaikaisiin sopimuksiin. Näiden sopimustyyppien eroilla on vaikutuksia vuokrasuhteen kestoon, irtisanomisehtoihin ja muihin vuokrasuhteen ehtoihin.

Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus

Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus on yleisin vuokrasopimustyyppi Suomessa. Tämä sopimusmuoto jatkuu määrittelemättömän ajan, kunnes jompikumpi osapuoli päättää irtisanoa sen. Vuokralaisen irtisanomisaika on yleensä yksi kuukausi, kun taas vuokranantajan irtisanomisaika on kolme kuukautta, jos vuokrasuhde on kestänyt alle vuoden, ja kuusi kuukautta, jos vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden. Nämä irtisanomisajat perustuvat lakiin asuinhuoneiston vuokrauksesta (AHVL 481/1995, 52 §).

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus tarjoaa joustavuutta erityisesti vuokralaiselle, sillä se mahdollistaa vuokrasuhteen päättämisen suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Vuokranantajan kannalta tämä sopimusmuoto voi kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta, koska vuokralainen voi irtisanoa sopimuksen milloin tahansa irtisanomisajan puitteissa.

Määräaikainen vuokrasopimus

Määräaikainen vuokrasopimus on sopimus, joka on voimassa tietyn ennalta sovitun ajan. Tämä sopimustyyppi päättyy automaattisesti määräajan umpeutuessa ilman erillistä irtisanomista. Määräaikaisia sopimuksia käytetään usein silloin, kun vuokranantaja tai vuokralainen haluaa varmistaa vuokrasuhteen keston tietyn ajanjakson ajan. Määräaikaisen sopimuksen irtisanominen ennen määräajan päättymistä on mahdollista vain erityisistä syistä, kuten sopimusrikkomuksen vuoksi tai osapuolten välisellä sopimuksella.

Määräaikaiset sopimukset voivat tarjota vuokranantajalle vakautta, sillä ne takaavat vuokrasuhteen keston. Vuokralaisen kannalta ne voivat kuitenkin olla rajoittavia, koska vuokralainen ei voi irtisanoa sopimusta ennen määräajan päättymistä ilman erityisiä perusteita. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, jos vuokralaisen olosuhteet muuttuvat odottamattomasti.

On huomattava, että määräaikaisen vuokrasopimuksen tekeminen ei saa olla keino kiertää vuokralainsäädännön pakottavia säännöksiä. Esimerkiksi, jos vuokranantaja pyrkii tekemään useita peräkkäisiä lyhyitä määräaikaisia sopimuksia ilman perusteltua syytä, tämä voi olla lainvastaista ja vuokralainen voi vedota sopimuksen kohtuuttomuuteen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vuokrasopimustyypin valinta vaikuttaa vuokrasuhteen ehtoihin ja osapuolten oikeuksiin. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus tarjoaa joustavuutta, kun taas määräaikainen sopimus tuo vakautta. On tärkeää, että molemmat osapuolet ymmärtävät valitsemansa sopimustyypin vaikutukset ja velvoitteet ennen sopimuksen allekirjoittamista.