Vuosiloman kertyminen ja lomanmääräytymisvuosi

Vuosiloman kertyminen on keskeinen osa työsuhteen ehtoja, ja se perustuu Suomessa vuosilomalakiin (162/2005). Lomanmääräytymisvuosi on ajanjakso, jonka aikana työntekijän vuosiloma kertyy. Tämä ajanjakso alkaa 1. huhtikuuta ja päättyy seuraavan vuoden 31. maaliskuuta.

Lomanmääräytymisvuosi

Lomanmääräytymisvuosi on keskeinen käsite vuosiloman kertymisessä. Se määrittää, kuinka paljon lomaa työntekijä ansaitsee. Työntekijä ansaitsee lomaa jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jolloin hän on ollut työssä vähintään 14 päivää tai 35 työtuntia. Tämä tarkoittaa, että osa-aikatyöntekijät voivat myös kerryttää lomaa, jos he täyttävät nämä ehdot.

Vuosiloman kertyminen

Vuosiloman määrä riippuu työsuhteen kestosta. Jos työsuhde on kestänyt alle vuoden, työntekijä ansaitsee kaksi arkipäivää lomaa jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Yli vuoden kestäneissä työsuhteissa lomaa kertyy 2,5 arkipäivää kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että työntekijä voi ansaita vuodessa 24–30 lomapäivää työsuhteen kestosta riippuen.

Loman ansainta ja poikkeukset

On tärkeää huomata, että tietyt poissaolot, kuten sairauslomat tai perhevapaat, voivat vaikuttaa loman kertymiseen. Vuosilomalain mukaan tietyt poissaolot, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat, rinnastetaan työssäolopäiviin, mikä tarkoittaa, että ne eivät vähennä loman kertymistä.

Loman pitäminen ja siirtäminen

Työnantajan on annettava työntekijälle mahdollisuus pitää ansaittu vuosiloma lomakauden aikana, joka on 2. toukokuuta ja 30. syyskuuta välisenä aikana. Työntekijällä on oikeus pitää vähintään 24 lomapäivää tämän ajanjakson aikana. Loput lomapäivät voidaan pitää myöhemmin, mutta viimeistään seuraavan lomakauden loppuun mennessä.

Yhteenveto

Vuosiloman kertyminen ja lomanmääräytymisvuosi ovat keskeisiä käsitteitä, jotka vaikuttavat työntekijän oikeuteen ansaita ja pitää lomaa. Työntekijöiden on hyvä olla tietoisia näistä säännöistä, jotta he voivat suunnitella lomansa asianmukaisesti.